Tekisi mieli rimpautella Neiti Ajalle ja anoa, että pysyisi aloillaan eres pikkuusen kauemmin. Aika tuntuu oikiasti vain katoavan jonnekin tiimalasin tuolle puolelle ja kuukaudet tuntuvat vain päiviltä. Juuri äsköönhän julkaisin erellisen blogitekstini mutta kun tarkemmin katsoi niin sehän on julkaistu elokuun loppupuolella ja nyt riennetäänkin jo lokakuussa. Aika menöö ihan liian nopiaa!
Oon erittäin pahoillani näistä postaustauoista ja yritän ryhdistäytyä silloon kun sitä omaa aikaa eres hitusen on ja kyllä teitä on tuolla luonnoksissa orottamassakin reippaat kolmisenkymmentä blogitekstiä, jotka vain pitäisi saada viimeisteltyä : — ) Ajattelinkin, että jottei postaustauot kävisi liian pitkiksi niin tässä postauksessa mainitsemani idean säästäisin jonnekin tulevaisuutehen ja nyt alkaisin tekemään muutamaan otteeseen viikossa inspiraatio-postauksia, joissa hehkuttaisin milloon mitäkin: netissä bongaamiani katutyylejä, löytöjä nettishoppailun parista jne. tiivistetyssä muodossa koska sellaaset eivät ryöstä niin palioa aikaa vaikka sitä hitusen kyllä vievätkin.
Sillä tämä bloggaaminen on juurikin mun juttuni ja haluan koukuttaa teirät, arvon lukijani, omaan blogimaailmaani niin että tämä olisi teille mahrollisimman mieluisa ja kattava kokemus kun visitoidutte luonani virtuaalisesti : — )
Kuten blogini tahattomasta varhaistalvihorroksesta olettekin voineet huomata niin oma elämä on hyvin aikaa vievää ja hektistä vaikka kuinka tahtoisin siihen tiheän bloggaamisenkin kuuluvan. Hektinen elämäntilanne tiivistettynä selittynee varmasti seuraavalla tiivistelmälläni: perhe-elämää rullataan etehepäin ukkokullan ja eilehen 10 kuukautta täyttäneen pikkuherramme kera ja mää olen myöskin syyskuun alusta saakka toiminut kokopäiväisenä korkeakouluopiskelijana mikä taas tulee vaatimaan pirusti töitä kuten tällä koulutusasteella kuuluukin -näitten kahden yhdistäminen ei siis arvatenkaan mitään nannaa ole ja jos joku mietttii miten sitä jaksaa niin vastauksenani siihen on, että määrätietoisuudella ja haluamisella päästään jo erittäin pitkälle sillä se on pitkälti se asenne, joka ratkaisee lopputuloksenkin.
Jos olisin heti sillä asenteella liikenteessä, että pienen vauvan kanssa korkeakouluopiskeluista ei voisi selviytyä sisäisen perfektionistini vaatimalla meiningillä niin sitten en selviytyisi mutta kun oon päinvastaisella ja myönteisellä asenteella liikenteessä niin totta hitossa tämä onnistuu. Siinä auttaa pitkälti myös maailman upein mies, jonka ansiosta vapaa-aikanakin saan -kuten on pakkokin- puurtaa opiskeluiden parissa ja oman mielenterveyteni vuoksi omistaa perhe-elämän ja opiskeluiden ohella muutakin elämää : — )
Mutta tosiaan, hain ensimmäästä kertaa ikinä sitten ylioppilaslakin saatuani korkeakouluasteelle (tähän saakka on tullut oltua avoimessa yliopistossa englantia pänttäämässä ja sitten kutsuikin äitiysloma) tänä keväänä ja yllätyksekseni sain kuulla ennen syksyä päässeeni siihen, mihin eniten himoitsinkin eli pk-yrittäjyyden koulutusohjelman tradenomiksi ammattikorkeakouluun.
Yllätyksekseni siksi, että hakijoita sinne oli yksikön johtajamme mukahan useampi sata ja meitä aloitti siellä hitusen reippaat 30, mää mukaanlukien. Ajatus yliopistostakin kutkuttaa mielessä mutta en ole vielä kertakaan sellaiseen hakenut ja aika näyttää tulevaisuuden mutta näillä näkymin tämä minne pääsinkin niin on juurikin se mun juttuni -ajatuksia elämästä sen jälkehen on aluksi päästä työelämään kiinni muutamaksi vuodeksi, kenties sitten kokeilla pyrkimistä ensimmäästä kertaa ikinä Suomessa yliopistoihin tai pyrkiä suoraan sinne, minne jo kutkuttaisi mennäkin: lukemaan Lontoon yliopistoon muotimarkkinointia ja journalismia : — )
Tämän nykyisen opiskelupaikkani tiimoilta oon ajatellut suorittaa myöskin kaksoistutkinnon tältä saralta eli haalia päättötodistukset kahdesta eurooppalaisesta korkeakoulusta sillä tämä meirän koulumme tekee yhteistyötä Saksan korkeakoulun kanssa. Se asia on ajankohtaisempi parin vuoden päästä vaikkakin nytkin sen eteen kannattaa tehrä kovasti töitä mm. sisäistämällä kaiken opiskelemani myös englanniksi. Ajattelin tulevaisuuden suunnitelmistani opiskelujen saralta kyhätä jonkinnäköösen postauksenkin tulevaisuudessa.
Mutta, nuo asiat hamuilevat vasta tulevaisuudessa eli palaillaampas nykyhetken pariin : — )
Tosiaan, elämä on tällä hetkellä hyvinkin hektistä eli toivottavasti ymmärrätte tulevaisuudessakin ne hiljaiset hetket blogissani vaikka nyt tarkoitus onkin viljellä alussa mainitsemiani postauksia blogihiljaisuuden välttämiseksi. Pysykääpä näppäimissänne (kuuloilla-sanan webilisoituneempi muoto)! : — )