Vastauksena teille, jotka olette mahrollisesti lennättäneet ajatussikermiä kysymysmerkkien kera koskien blogini nimen alkuperää niin tässäpä teille hitusen selevitystä : — )
Runot ovat aina olleet ainakin jollain tasolla osana meikälääsen elämää -en tarkalleen muista mistä lähtien mutta ainakin aikaisimpia muistikuvia on runokirjasta, jonka sain 7-vuotislahjaksi äiteeltäni mistä sitten opettelin abouttirallaa 5-sivuisen runon ulkoa ja lueskelin muististani sitä innoissani aina kaikille (erelleenkin muistan pieniä pätkiä sieltä täältä) : — ) Enivei, itsekin kirjoittelen runoja (suurin osa taitaa kyllä mielestäni olla niitä niin kutsuttuja pöytälaatikkorunoja mutta osa löytyy jopa Harhakuvastakin *click, click*).
Runot ja kirjoottaminen yleensäkin ovat aina toimineet siltana itse allekirjoittaneen ja muiden ihmisten välillä -avoimuus kun on haussa vielä ja tuloo varmasti aina olemahankin sillä oon sosiaalinen erakko (pystyn olemaan suht avoin esimerkiksi anoreksiahelvetistäni ja tietyistä muistakin asioista mutta niistäkin pystyn kertomaan vain kymmenosan sillä harva, kenties pari ihmistä, todella tietää mitä pääni sisälle kätkeytyykään niiden ja muiden asioiden tiimoilta).
Musiikkia korvilleni on myöskin muotirunous -se kenties joidenkin korviin hyvin naurettavaltakin kuulostava fakta siitä, että miten ääretöntä intohimoa tuntee muotia kohtaan ja miten materialismionnellisuudesta liiteleminen oikiasti käy terapiaistunnosta.
Ja näistä asioista tässä blogissanikin on kyse -asioista, jotka mieleni valtakunnassa pyörivät niillä arjen ruhtinaallisilla tähtihetkilläkin höystettyinä. Sitä on Fashion poetry : — )
Psst: Sattumalta aihepiiriin sopien katselin eilehen Liv-kanavalta Sex and the City:ä, jossa oli tämän postauksen kanssa täysin nappiin osuva lausahdus, josta tämän postauksen lopetus koostuukin:
