Ollaan tuon Ukkokultani kanssa unelmoiden tuumailtu jo meleko pitkäkin tovi, että oma koti olisi kultaa näitten ainaisten vuokrattavien sijasta. Etusijalla valinnassa on luonnollisesti se, että kumpikin tuntee sen omakseen ja vaakakupissa painaa erityisesti se, että sen täytyy sijaita lähellä Leijonamme, Jaloleijona, (kyllä, keksin juuri muutaman peitenimen, joilla meirän pikku-isäntämme vierailee tästä lähtien blogissani = Leijona, Jaloleijona, pikku-isäntä sekä myöskin tylsästi pelekkä L) hoitopaikkaa eli keskustan tietämillä.
No, tällä viikolla me tairettihin löytää se, joka pitkästä aikaa sykähdytti meitä kumpaakin: rintamamiestalo n. 500m päässä Jalopeuramme hoitopaikasta ja hintakin pysyy kaavailemissamme raameissa (…tai mitä nyt tämän talon vuoksi olisimme valmiita remontoimaan hintakattoamme abouttirallaa 25 000€ korkeammaksi). Kumpikin meistä toivoo, että tämä tuntuisi omalta vielä silloinkin kun paikanpäälle päästähän sillä tällä hetkellä tuntuu silkalta unelmalta löytää hintaraamejamme vastaava (plus ne “vaivaiset” 25 000€), 1089 m² tontilla (josta itse talo vie reippaat 104m²), rintamamiestalo sekä sijainti likillä keskustaa mutta kuitenkin tyystin omassa rauhassa.
