#060 – Are you afraid of aging?

Vanhentuminen. Sitä vastaan tunnutaan taistelevan entistä kovemmin nykyaikana -löytyy sitä ja tätä voidetta, joiden luvataan häivyttävän ikääntymisen merkkejä tai siirtävän niitä, löydetään mitä ihmeellisimpiä keinoja säilyttää nuoruus ja pahimmassa tapauksessa ollaan menossa poistamaan sitä Luojan luomaa luonnollisuutta jopa kirurgin veitsen avustamana. Mutta miksi vanhentuminen tuntuu olevan kirosanana valitettavan monille sukupuolesta riippumatta? Miksi se on asia, jota vastaan tulisi taistella kuin pahinta painajaista?

Omasta mielestäni elämän kuuluu näkyä enemmän tai vähemmän kehossa; aikuiseksi naiseksi/mieheksi kasvaminen vaatii (geeneistä riippuen) kasvua niin leveydessä kuin pituudessakin, kropan muuttuminen ja piirtyneet jäljet kehossa lapsista johtuen muistuttavat elämän arvokkaimpien aarteiden saamisesta, arvet kertovat elämän riepoittelemisesta ja rypyt kertovat vanhentumisesta arvokkaalla ja kauniilla tavalla. Elimistössäkin tapahtuvat muutokset kuuluvat luonnolliseen ikääntymiseen mutta osaa vastaan kykenee taistelemaankin huolehtimalla terveistä elämäntavoista jo nyt.

Ulkoisten ominaisuuksien lisäksi, elämän kuuluisi heijastua ihmisestä itsestään. Vaikeudet ovat ne ainoat asiat, jotka kasvattavat sitä henkistäkin pääomaa ja täten voisinkin väittää, että vaikka esimerkiksi itse olen joutunut parin sairauden tiimoilta kohtaamaan kuoleman silmästä silmään epätietoisena edes seuraavan aamun näkemisestä, niin en vaihtaisi niitä poiskaan sillä ilman niitä, en olisi tämä sama ihminen, joka nyt olen.
Elämän ei yksinkertaisesti kuulu olla aina sitä ruusuilla bailaamista sillä lopputuloksena on ihminen, jonka henkinen pääoma vastaa teini-ikää vaikka todellisuudessa se olisikin keski-iän luokkaa. Heitäkin on tullut tavattua ja mielestäni on ollut lähinnä säälittävää nähdä teini-iästä tuttujen kuppikuntien paskanjauhamisineen ja haukkumisineen tai toisten vastoinkäymisistä ilkkumisen jatkuvan vielä aikuisinakin.
Lyhyesti Tabermannia lainaten; “Ehjimmät meistä on sirpaleista tehty”.

  

Enivei, back on topic. Oma äitini lähentelee kuuttakymppiä enkä voi olla ihailematta niin hänen sisäistä kuin ulkoistakin kauneuttaan. Hän on mielestäni malliesimerkki ikääntymisestä arvokkaalla ja kauniilla tavalla. Kukaan ei uskoisi häntä edes lähellekään 50-vuotiaaksi, missä varmasti on auttanut itsestään huolehtiminen terveellisillä elämäntavoilla jo läpi vuosikymmenten. Sitähän sanotaankin, että nuoresta aikuisesta lähtien liikkuvaisen, terveydestään välittävän, 60-vuotiaan naisen kroppa vastaa 30-vuotiaan kroppaa. Naururyppyjäkin löytyy mutta mielestäni ne vain kaunistavat ihmistä ja ovat näin ollen enemmän kuin tarpeen iän varttuessa. Hän näyttää kerrassaan upealta –sisäisestä kauneudestaan nyt puhumattakaan!

Mikäli muita malliesimerkkejä haluaa ihastella, niin sellaisia löytyy mm. Advanced Style-blogista ,joka kuuluu mielestäni Blogosfäärin ehrottomaan parhaimmistoon. Blogissaan Ari kuvailee street fashion-otoksia vanhemmista leideistä ja gentlemanneista ja tänään hänen blogin nimeään kantava kirjansa on julkaistu maailmanlaajuisesti. Onnittelut Arille! : — ) Itsekin aion etsiä kyseisen kirjan käsiini inspiroituakseni tyyleistä ja ihastuakseni heidän vanhentumiseen parhaalla mahdollisesella tavalla; ylpeän luonnollisesti.

Minäkin aion vanheta kauniisti. Ja etenkin ylpeästi. Siihen saakka aion katsoa lumoutuneena vanhempien ihmisten upeutta inspiroituen siitä -ja torella toivoen, että he itsekin sen tiedostaisivat sillä he ovat niin paljon enemmän kuin mitä tämä vääristynyt maailma (ja sen luomat kauneusihanteet) antavat ymmärtää. Kauneus/Komeus kun ei ole riippuvainen iästä taikka painoluvuista vaan jokaisesta ihmisestä itsestään.

Nautitaan elämästämme ja sen näkymisestä itsessämme
 ja toisissa! : — )

[100 Year old Ruth] [Bridget Soujourner]

[Debra Rapoport’s hands]

[All images from: Advanced Style]

“Do not regret growing older. It’s a privilege denied to many”