Ja mikäpä se sellaanen palkinto olisi, jota vastaanotettaessa ei tarvitsisi edes sanaista arkkuaan availla eli here’s the catch:
1. Kerro linkin kera blogissasi kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktan verran itsestäsi.
3. Lahjoita tämä samainen award viidelletoista bloggaajakollegallesi.
I was honored to receive the One lovely blog award! As a quite new fashion blogger, I can’t even tell you guys how much receiving any sort of recognition means to me. This absolutely floors me, so hearty thank you to Kati from Katinka’s! : — ) She’s gorgeus and a inspirational blogger!
So, accepting the award means…
1. That I need to link that person who awarded me into this post.
2. I’m required to share 7 random things about me. (I’m doing this in Finnish but you can translate this by using the translation tool on the right side!)
3. I need to pass this award on to 15 bloggers.
1. Olen ollut kalenterifanaatikko jo niin pitkään kuin muistan. Paino sanalla fanaatikko. (Lue: omaan pakkomielteisen tarpeen kirjata kaiken ylös kalenteriini -enkä suostu edes kuvittelemaankaan, että olisi olemassa toinen, parempi, tapa asioiden muistamiseen/merkitsemiseen). Tästä fanaatikkoudesta seuraa jokavuotinen pyhiinvaellus; Sen Täyrellisen kalenterin metsästysoperaatio (huolimatta jo olemassa olevista nahkaisista vaihtokansista, jotka tuli ostettua useampi vuosi sitten juurikin siinä säästömielessä… mutta vaihtelu näemmä virkistää vuosikalenterin muodossa).
2. Mussa piilee yksi (niiden lukuisten muiden asioiden rinnalla) äärimmäisen raivostuttava piirre; moon suht perfektionistinen tapaus. Toisaalta, näytän kompensoivan sitä sillä, etten ole turhan pedanttinen siivoamisen suhteen -mikä sekin lienee tietyssä pisteessä olevan äärimmäisen raivostuttava ominaispiirre meikälääsessä.
3. Mä olen entinen kilpaurheilija ja vaikka ns. eläköidyttyä on jo tullutkin, niin aktiivinen treenailu ylläpitää pitkälti elämääni yhä. Kirjaimellisesti -se kun saa pääkoppani pysymään kondiksessa (ja ympärilläkin olevat suht hymyileväisinä sillä jos päivittäiset adrenaaliannokseni jäävät välistä, niin meikäläänen ei ole kovinkaan kaivattua seuraa). Ampuminen, jota SM-tasolla harrastin sekä muut, joissa kilpailin jollakin tasolla -pikajuoksu, futis & lentopallo- tosin ovat vuosien varrella vaihtuneet tanssimiseen, pyöräilyyn ja vaunuhölkkään/juoksuun.
Himourheilijaksikin mut ristittiin jo aikojen alussa ja edelleenkin se tuntuu äärimmäisen kotoisalta nimitykseltä eikä se mielestäni vaadi kilpaurheilijan elämääkään (plus; harvoimpa kilpaurheilijan elämä ihan terveimmästä päästä on sillä tappovauhdilla ja itselleni se terveys on etusijalla enemmän kuin se, mistä ennen haaveilin eli hyvät palkintosijat ja mitalit -joita tosin olisi silloin aikoinaan kertynyt varmasti rutkasti enemmänkin, jos käytettävissä olisi ollut vaikkapa enemmän rahaa välineisiin, tunteihin ja ammattilaisiin suorituksen auttamisessa mutta ennen kaikkea vähemmän syömishäiriötä, joka loppupeleissä laski huomattavasti suorituskykyä ja, jota ilman oltaisiin päästy vaikka mihin ilman sitä rahaakin).
4. Supisuomalaisuuteni ohella mä olen tavallaan kasvanut myös Espanjan kansalaiseksi sillä olemme olleet siellä perheeni kanssa hyvin paljon aina siitä lähtien kun saavutin legendaarisen palosammuttimen pituuden. Ja mitä enemmän olen oppinut Espanjaa tuntemaan (maata itsessään, kulttuuria, kansalaisia jne.), niin sitä totuudenmukaisemmin olen voinut todeta todella kuuluvani sinne -en turistina, vaan kansalaisena. Toisin sanoen; Espanja on ollut toinen kotini abouttirallaa jo reilusti reippaan vuosikymmenen -vaikkei passissani sitä luekaan. Vielä. Ja koti-ikäväni on armoton -jopa tälläiselle aniharvoin kyyneleitä vuodattavalle sellainen, että… noh, kyynelkanavat aukeavat välittömästi kun sieltä joutuu lähtemään/olemaan poissa pitkiä aikoja. Se on kuitenkin koti eli lienee sanomattakin selvää, miten raastavaa se ikävä on…
5. Moon juurikin se sangen outo tyyppi, joka kaatosateestakin huolimatta pitää sateenvarjoa piilosilla ja korkojen kopinan tahdittamana vain huulipuna huulillaan hymyilee leveästi -ihmetellen minne ja miksi ne muut oikein rytinällä pikakelaavat itseänsä tai tyytyvät oloonsa katoksen suojissa kun voisivat hymyn hyytymisen sijaan vain nauttia sateesta. Viimeisin visuaalinen muistikuva aiheesta napsittu lähiaikoina.
6. Mua voisi luonnehtia sosiaaliseksi erakoksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että oon suutani aukoavaa sorttia eli sosiaalinen -ventovieraidenkin seurassa- mutta tunnen oloni kotoisammaksi maksimissaan parin läheiseni ympäröimänä taikka sitten ihan omassa seurassani. Moon myös sitä ihmistyyppiä, joka tosiaankin tarvitsee sitä kuuluisaa omaa aikaa ja, jonka pää räjähtää mikäli en saa olla hetkeäkään omissa oloissani -mulle kun tuo (sosiaalinen) erakkous on äärimmäisen suuri voimavara.
7. Mä olen ollut absolutisti aikalailla aina -ellei yhtä puolikasta siideripullollista kymmenisen vuotta sitten lasketa- ja tälläisenä ajattelin pysyäkin. Tähän päätökseen ei ole vaikuttaneet uskossa oleminen tai kilpaurheilijan elämä vaan yksinkertaisesti se fakta, että kiinnostus eres siihen yhteen saunakaljaan on pyöreä nolla. Silti (tai kenties juuri siksi?) koen olevani se, jolla on aina hauskaa -baarissakin : — )