Pelot. Meistä jokainen tietää, miltä ne tuntuvat.
Hengitys salpaantuu,
pelko kantautuu
korviin ja
luiden
pelko kantautuu
korviin ja
luiden
ytimiin.
Minä pelkään.
En tätä hetkeä,
mutta jokaista seuraavaa.
mutta jokaista seuraavaa.
Pelkään,
että joudun
sanomaan
hyvästit.
Tälle elämälle,
joka on kuin
sadusta.
Niin onnellisen unelmallista.
Mutta
jokainen lähestyvä kontrolli
muistuttaa.
Siitä hetkestä,
jolloin
seisoin alasti.
Niin alasti,
että se veti minut polvilleni.
Aivan kuten tätä hetkeä seuraavat hetketkin.
Pelko on minulle sitä,
että
pelkään auringonnousua
yhtä paljon
kuin
auringonlaskuakin.
Mutta minä elän.
Tässä ja nyt.
Eikö se ole jo suurin unelma?
Vanheneminen
henkisesti,
kun on
maailman
suurin
etuoikeus.