[:en]Särkyneen sydämen anatomia[:]

Photo credit: Li Hui

Viimeinen viikko on ollut henkisesti rankka. Enkä oikeastaan tiedä edes syytä, se vain on ollut.
Ja nämä vibat iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta; odottamatta, kutsumatta.

Aluksi vierastin näitä outoja viboja, sillä olen ollut jo pitkään onnellinen tyyppi.
Jotenkin olin erehtynyt luulemaan, ettei niitä huonoja hetkiä ja huonoja päiviä
 onnelliselle tyypille siunaantuisi viikkoa putkeen (sillä niitä kyllä on luonnollisesti ollut sillä onnnellisuus ei tarkoita automaattisesti ruusuilla tanssimista eikä vastustuskykyä murheille, mutta tähän saakka ne ovat pysyneet maksimissaan parin päivän sisällä).

Miten väärässä voikaan ihminen olla.

Tiedätkö ne vibat, jotka valtaavat sinut ja jokaisen solusi.
Saavat sinut miettimään menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa.
Kyseenalaistamaan tunteesi.

Nämä vibat ovat saaneet minut miettimään myös avoerosta seurannutta
särkyneen sydämen anatomiaa. Sitä, miten tietää mitä särkyneen sydämen sirpaletta seurata;

sitä, joka kipuilee kaikista eniten

sitä, joka tietää eheytyvänsä

sitä, joka pienuudestaan huolimatta kantaa sisällään loppumatonta rakkautta

vaiko sitä, joka vielä uskoo särkymättömään rakkauteen?

Ja olen tullut siihen lopputulokseen, että minun tarvitsee seurata niitä kaikkia.
Sillä vain niitä kaikkia kuuntelemalla kykenen rakentamaan
entistäkin vahvemman ja ehjemmän minäni.

Niinpä huonoinakin aikoina kuiskaan itselleni;
ole rohkea ja kuuntele sisintäsi.
Eritoten niitä satuttaviakin viboja sillä ne opettavat eniten sinusta itsestäsi.