[:en]Anna muiden kantaa[:]

Short translation:

This post is about those painful feelings we keep inside our head.
Feelings that make us weak, afraid and really really sad.
Why it’s so much easier to keep those feelings inside us
than it is to share those with our loved ones?

It’s really more than ok to share your painful feelings
and let your loved ones carry you when you feel too weak to do that.

It’s your time to rest.

—

Muistatko
kuinka juostiin juhannusyönä laiturille
Sä painoit sun pääsi mun rintaan
ja ilma tuoksui suolalle

Kun menneisyydessäni voin henkisesti huonosti, niin yritin kätkeä sen.
Piilottaa mustat ajatukseni muilta.  En vain halunnut kuormittaa läheisiäni omilla asioillani
ja ihan aidosti ajattelin, että niin oli parempi. Jos joskus erehdyin paljastamaan
sadasosan tunteistani, niin koin välittömästi huonoa omaatuntoa siitä.

Sen sijaan tarjosin olkapäätäni heille ja mielestäni niin kuuluukin ystävyyssuhteissa toimia;
jakaa niin ilot kuin surutkin. Mutta tilanteen osuessa omalle kohdalleni,
vaivuin ajatuksieni kanssa yksinäisyyteen.

Lopulta se, etten kertonut tunteistani räjähti käsiini.
Uuvuin. Tukehduin. Voin äärimmäisen huonosti.

Ja pahintahan oli se, että koin ansaitsevani sen kaiken pahan sisälläni
mikä nyt vyöryi koko keholleni, luoden mielenkaikkeuteeni sisällissotia.

 

Nykyisinkin mua on äärimmäisen vaikea saada puhumaan.
Mutta enää en syyllistä itseäni tai luo niin paljon mielenkaikkeuteeni
käsiteltäviä asioita, että ne räjähtäisivät käsiini.

Olen oppinut, että on enemmän kuin okei antaa välillä niiden rakkaimpien kantaa sua.

On sun vuorosi levätä.