Mira Rinne

[:en]#012 ~ Loving yourself is a commitment.[:]

[:en]

Curiouser & Curiouserin-blogin Noora heitti lukijoilleen avoimen haasteen, jossa tehtävänä on kertoa oma Top 4 -listansa koskien sitä oman elämänsä päänäyttelijää eli omaa itseään. Kuten huomaatte, tartuin tähän haasteesehen kaksin kätösin ja innostuimpas väsäämähän tuollaasen kollaasinkin aihepiiristä ja kummaa kyllä mutta siinä olevat kuvat ovat niitä uutukaisimpia, mitä oon ittestäni paparazzaillut! : — D

Itse haaste olisi palion helepompi jos saisi listata niitä omasta mielestään epäkohtia ittessään sillä ainakin mää voisin koota vaikkapa Top 40 -listahittini siitä aiheesta. Ehkäpä juuri siksi tälläänen nurinkurinen -positiivinen- haaste onkin paikallaan kun pitää (lue: saa) kehua itseään. Ja eikun tuumasta toimehen siellä ruudun toisellakin puolella sillä haaste lähtöö kaikille tätä lukeville! : — )

Ja tässäpä ne meikälääsen listahitat iliman sen kummempaa paremmuusjärjestystä:Nää mun blue spanish eyesit ovat yksi niistä harvoista asioista, mistä omassa ulkonäössäni voin sanoa pitäväni. Miinusta niistä ei löydy kuin karsastus (ja se, etten näe mitään iliman laseja) mutta sekään ei onneksi elämistä haittaa kun on (ja toivon mukahan pysyykin) lievänä. Näkö mulla on erittäin surkia ja siitä syystä silmälasit on ja pysyy päässä -tosin, enpä niistä hevillä luopuisikaan sillä ne pukee mua.
Isoona plussana myös se, että näytän vanhemmalta lasit päässäni vaikka papereita jaksetaan edelleenkin aktiivisesti kysäästä
huolimatta siitäkin seikasta, että mittarilukema näyttää jo parisen napakymppiä ohittanutta. No, solis sitten paree kysäästä silloonkin kun mittarilukemat huitelee nelijässäkympissä! ; — )
Isoona plussana ittessäni pidän myös sitäkin seikkaa, että mullon pieni jalankoko, käytän 35-36 kokoa
riippuen mallista enkä vaihtaisi vaikka Suomesta (muualtakin siis kuin sieltä lastenosastolta) istuvia kenkiä onkin vaikea löytää -vaikka kumma kyllä, urheilujalkineista löytyy heleposti mutta muista kategorioista ei.
Kuittailuja jalankoostani oon saanut kuulla mutta ne eivät kelkkaani ole jalkojeni ihanuudesta kääntäneet vaan pikemminkin vahvistaneet -jotenkin mulle on iskostoitunut se ajatus, että siro jalankoko on hyvinkin kaunista ja naisellista enkä esimerkiksi voisi kuvitellakaan jalankokoni olevan 38 taikka 39 vaikka Suomen mittapuulla ne kuuluvatkin siihen normaalikokoon naisilla. 
Ja mainittakoon, että kamppaalin kulmakarvojen ja pienen jalankokoni välillä, että kummanko laitan listalle : — D
Kuten
Noorakin niin myös mää päätin ottaa listaani niitä sisäisiäkin asioita, joista olikin jo huomattavasti enemmän valinnanvaraa. 
Listalle päätyi tyylitajuni
, josta oon ylypiä. Omaan itselleni hyvin passaavan tyylin, joka myös erottuu massasta eikä jätä nk. seinäkukkaseksi. Uskallan myös heittäytyä ja kokeilla muutakin kuin sitä tuttua ja turvallista -minkä ansiosta saatan välillä löytää lisää omaan tyyliini niitä peruspilareita.
Ja koska blogissani ei vielä kauhiasti ole tyyliäni voinut havaita niin voisin muutamia peruspilareitani mainaasta: poden mekkomaniaa, ruusu-, raita-, pallo- ja leopardikuviot ovat kultaa, tykkään leikitellä asusteilla, rakastan epävartalonmyötäisiä vaatteita ja jokaasessa asukokonaisuudessa on pakko olla sitä legendaarista jotakin, joka auttaa erottumaan massasta.
Luotettavuus taas käsittää monia eri asioita meikälääselle, joista mainaasen muutamia. Jos mulle jotakin kertoo (oli kertoja sitten ystävä taikka ei) niin omaan vaitiolovelvollisuuden eli pidän asian visusti ittelläni. Sanonta rehellisyys maan perii on tullut tuttuakin tutummaksi periaatteeksi oman kantapään opetuksen kautta ja sitäkin tärkeämmäksi. Rehellisyys onkin se, mistä mä haluan ihmisten muistavan mut. Ne läheisimmät ihmiset mulle on niitä, jotka pystyy aina luottamaan siihen, että seison tukena ja autan heitä parhaani mukaan -enkä jätä vaikka muut jättäisivät vaan seison siinä vierellä loppuhun saakka.
Jos viisi kohtaa olisi saanut mainaasta niin se yksi kohta olisi ollut niin hyvässä kuin pahassakin oma rakkaus urheiluun. Oon urheiluhullu -mistä syystä tituleeraankin itteäni urheilijaksi yhä vaikka kilpailut onkin jo takanapäin ja joukkueurheiluun (paitsi tanssissa aion olla jo nyt mukana) koittaa toivottavasti paluu silloin kun Leo on isompi- ja raskaana ollessanikin tuli tanssittua useampi tunti aina sinne synnytyssaliin saakka.
Synnytyksen jäläkehen palautumisen edistämiseksi piti malttaa olla rauhassa vaunutteluja lukuunottamatta ja nyt kun Leo täytti perjantaina -aika menee aivan liian nopiaa- puolisen vuotta niin oon uskaltanut aloittamahan  ne kunnon treenirääkitkin ja muutama kuukausi sitten takaperin aloottelin tanssimisen treenaamista, lenkkeilyä ja pyöräälyä. Tiivistettynä: treenien aiheuttamat endorfiinihumalat on se meikälääsen juttu! : — )

Haaste on tosiaan lähtenyt sinne
ruudun toisellekin puolelle sillä olisi ilo nährä tämä samaanen haaste teirän tekemänä -laittakaapas linkkejä omiin top-listoihinne tulemahan taikka listakkaapa vaikka blogini kommenttiboksihin ne omat lempparinne ittessänne. Olisi meinaan mahtavaa saada käsiin se teiränkin versioihinne tästä! Ü

[:]

Exit mobile version