Ajatuksenani oli informoida teitä vasta vajaan kuukauden kuluttua muutosten tuulista, joiden myötä tämä blogi kaikkoaa näköpiiristä, mutta näemmä tuulet puhaltavat jo sen verran kovaa, että niiden kanssa on jo nyt miltein mahdotonta saada blogipostauksia aikaiseksi
-sen verran täpinöissäni näistä muutosten tuulista olen.

Nyt mielessänne saattaa pyöriä tuhat ja yksi kysymystä  -etenkin se, että enkös ole jo muutamaankin otteeseen maininnut bloggaavani hautahan saakka. Osittain se pitää paikkaansa edelleenkin,
mutta suurimmilta osilta ei. Selkeää, eikös vain? 😉

Kaikki sai alkunsa siitä hetkestä, kun elämä veti meidät niin polvillemme kuin mitä suinkin vain voi. Ymmärsin, että elämä todellakin on aavistamattoman lyhyt -olit sitten nuori taikka vanha.
Mutta yhden asian tiesin jo kun painajaisemme alkoi; kävipä tässä taistelussa miten päin vain niin suuntaan haparoivin askelin kohti tulevaisuutta vaikkei siitä ollutkaan enää takuita {oikeastaan eihän siitä ole kellään varsinaisia takuita; tämä hetki kun on lahja ja seuraavasta hetkestä ei takuita ole kenelläkään}, etenkin niitä sydämmessäni olevia isomman luokan unelmia.
Elämä kun on aivan liian lyhyt pelkkään unelmoimiseen;
pitää uskaltaa kohdata pelkonsa ja toteuttaa unelmansa
-jokaikinen päivä.

Tämän asian julistaminen on jotain, mitä olen odottanut saapuvaksi kauhusta kankeana. Odottanut näiden sanojen lausumista virtuaaliääneen sekä ennen kaikkea teidän reaktiotanne niihin;
1.1.2014 alkaen Fashion Poetry-blogia ei ole enää olemassa.

Tämän asian vuoksi olen viettänyt ja tulen viettämään levottomia onnellisia öitä tietokoneen valaistessa yöllisiä inspiraatiotulviani. Viettämään luvattoman paljon ylityötunteja välillä hakaten päätäni seinään. Rakentamaan ja raivaamaan tilaa unelmalleni. Uhraamaan voimavarani unelmalleni, joka on kulkenut sydämessäni jo reippaan vuosikymmenen verran.
Unelman, jonka toivon teidän upeuksien jakavan kanssani. Unelman, joka on niin pelottavan suuri järjellisellä mahdottomuudellaan ajateltuna, ettei sitä ehkä kannattaisi lausua edes ääneenkään. Varsinkaan tässä elämäntilanteessa, jossa prioriteettejä on enemmän kuin tarpeeksi:
perheellisyys, kahden maan korkeakoulututkinto sekä pian myös unelmaduuni.

Reipas vuosikymmen sitten rakastuin palavasti henkilöön nimeltä Muoti.
Kyllä, luit oikein: henkilöön.

Sillä niissä elämän syvimmissä tornadoissa ja taivaissa elämässäni on aina ollut neljä tärkeintä asiaa, jotka ovat estäneet putoamisen syvyydeen kuiluun ja pitäneet elämästä lujaa kiinni:

lähimmäiseni ja uskoni sekä sisälläni asustavat muotifanaattisuuteni ja treenihulluuteni.

Teille joillekin muoti saattaa merkitä ainoastaan pinnallista turhuutta ja juuri te olisitte tosielämässä niitä, jotka ihmettelisivät suureen ääneen rakkaudenjulistustani muotia kohtaan. Mutta mulle itselleni muoti ei ole pelkästään sitä, mitä voimme havaita silmillämme catwalkeilla, kaduilla, asukokonaisuuksissa, mallistoissa tai muotiraamatuissa.

Minulle muoti on selittämätön tunne sydämessä, joka jaksaa inspiroida jokapäiväistä elämääni. Tunne, joka tuntuu niin käsittämättömän oikealta ja vahvalta.

Ja juuri tuon tunteen vuoksi olen nyt tässä, toteuttamassa unelmaani.

Tuntuu haikealta hyvästellä blogi, johon olen niin kovin kiintynyt  {niin sisällöllisesti kuin ulkonäöllisestikin} ja, joka on avannut uskomattomia teitä
-sellaisia, joista en olisi rohjennut koskaan edes uneksiakaan.
Täällä olen tuntenut oloni kotoisaksi ja ennen kaikkea tämä blogi on toiminut
väylänä upeiden ihmisten -kuten juuri sinun- tapaamiseen.
Tämän tutun ja turvallisen oven sulkeminen pelottaa enemmän kuin mitä uskallan sanoa edes ääneen mutta toisaalta, kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen ovi avautuu.
Ja kuten olen aina todennut; näen itseni bloggaamassa hautahan saakka, mutta tästä lähtien bloggaaminen-sana korvataan “kunnon” artikkeleiden kirjoittamisella.
Tälläinen pöytälaatikkotoimittaja/runoilija/kirjailija,
kun olen ollut siitä lähtien kun sain kynän käteeni.

 

Ja tämä onkin ovi johonkin kerrassaan upeaan, mutta minulle vielä kovin tuikituntemattomaan. Nimittäin pienimuotoiseen Fashion Poetry-nettijulkaisuun, joka käytännössä tarkoittaa lehtimäisen ammattimaista nettisivua kera bloggaajamaisen rentouden; a website that’s blogzine.

Valitan, yhdellä sanalla sitä ei vain voi kuvailla. Hahah! 😀

Sisällöllisesti luvassa on tuttua Fashion Poetrya:
ammattimaisia muotiartikkeleita kera elämän taivaiden ja helvettien.
Lisäksi kuvioihin astuu mukaan myös haastatteluita, muotimarkkinointiin liittyvää jurinaa sekä upeita vieraskirjoittajia.Tulen myös  jossain vaiheessa alkuvuotta lanseeraan ensimmäistä kertaa maailmasssa kansainväliset stylistipalvelut. Näiden lisäksi mukaan mahtuu myös paljon paljon muuta, mutta pointtinani on edelleen inspiroida teitä suurella syrämmellä syvällisyyskohtauksillani sekä luonnollisesti toimia muodin terapeuttinanne jakamalla kanssanne muotia all-inclusivemaisesti.

 

Ja se unelma?
Toimia kansainvälisenä freelancer-muotitoimittajana ja stylistina, joka virallisestikin toteutuu 1.1.2014 alkaen osoitteessa www.empower.land . Tuntuu uskomattomalta sanoa, että se pitkäikäinen unelmani on kirjaimellisesti jo käsin kosketeltavissa. Sanoa, että minä tein sen.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olettaisin heti ensikättelyssä olevani suuri tai edes ylipäätänsä tekijä muodin maailmassa mutta uskon siihen, että kovalla työllä, nöyrällä asenteella ja itseensä uskomisella mahdotonkin on mahdollista. Se voi olla vuoden, viiden vuoden, kymmenen vuoden tai 40 vuoden kuluttua mutta uskon siihen, että loppujen lopuksi ne suuremman luokan unelmatkin ovat tehty toteutettaviksi; ensin on vain ylitetettävä etappeja, jotka vievät juuri
sinne päämäärään minne on tarkoitettukin. 

Koska jostainhan se on aloitettava ja x lainatakseni:
joko uskot omiin unelmiisi ja toteutat ne tai sinut palkataan rakentamaan jonkun muun unelmia. Ja tässä sitä ollaan; toteuttamassa omaa unelmaa ja ennen kaikkea elämässä sitä.
Koska elämä on ihan liian lyhyt pelkkään unelmoimiseen; pitää uskaltaa haastaa itsensä ja ennen kaikkea kohdata pahimmat pelkonsa jokaikinen päivä. Tosielämässä se menee vähän myös niin, x lainatakseni, että älä kerro haluavasi olla artisti vaan ole artisti. Et välttämättä heti ole sitä, mutta kun jotain  uskottelee tarpeeksi kauan itselleen ja muille, niin yksi päivä sitä jo onkin
-huomaamattaan {nimimerkillä kokemusta on}.
Se vaatii vain uskoa itseensä ja unelmaansa.

No matter what.

 

 

Ps. Ennen varsinaista lanseeramistilaisuutta voitte myös liittyä sisäpiiriläiseksi, jolloin saatte tiedon sivuston aukeamisesta ensimmäisenä, ennen kuin julkaisu tapahtuu edes sosiaalisessa mediassa. Mutta huomioittehan, että VIP-listalle mahtuu vain tietty määrä jäseniä sillä
VIP-listalaiset pääsevät myös osaksi Fashion Poetryn tiimiä.  Jos huomaatte ettette pääsekään listalle, niin älkääpä hätäilkö sillä VIP-listalle pystyy myös hakeutumaan pari kertaa vuodessa järjestettävissä avoimissa hauissa tai sitten sisäisen haun kautta täyttämällä hakemuksen eli
ihan heti ei peli ole kerrasta poikki kenenkään kohdalla 😉

Upouuden Fashion Poetryn taipaletta neitsytmatkalle ja muun maailman menoa pääsette seurailemaan myös Twitterissä, Facebookissa, Instagrammissa sekä Pinterestissä.

Pps. Tällä väliajalla ennen kuin 1.1.2014 koittaa, niin löydätte minut täältä. Voipi olla, että tässä kuukauden aikana ei ilmesty uutta luettavaa, mutta voi olla, että ilmestyykin 😀
Epävarmuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että teen 100% itse tulevat sivut alusta alkaen
eli hommaa riittää enemmän kuin vuorokaudessa tunteja, joten
älkää kivittäkö mua mahdollisesta radiohiljaisuudestani!